On melkein mahdotonta valita yhtä kohokohtaa tästä aarretta täynnä olevasta basilikasta, mutta mosaiikit ovat ensimmäinen näky, joka vie sinut hengenvetoon. Yhdessä kirkon muotoon ne antavat välittömän vaikutelman bysanttilaisuudesta, vaikka sisätiloissa on sekoitettu monenlaisia arkkitehtonisia tyylejä klassisesta 1800-luvulle.
Se on bysantin periaate, joka erottaa kirkon muoto ja toiminta maallisiin ja taivaallisiin osiin, ja Pyhän Markuksen yläpuolella oleva osa kohoaa varmasti maallisten rajojen yläpuolelle pienten värillisten lasipalojen ja kultalehtien taivaallisessa valossa.
Jokainen viidestä kupolista. Valtavien pylväiden varassa on lähes 13 metriä halkaisijaltaan ja 16 ikkunaa. Kupolia peittävistä ylellisistä kultamosaiikeista, joiden kokonaispinta-ala on 4 240 neliömetriä, on syntynyt sen suosittu nimi Basilica d'Oro – Golden Basilica.
Suurin osa kupolimosaiikeista on peräisin vuosilta 1160–1160 1200, vanhin kuoron yläpuolella. Paras näkymä niistä on gallerioista, lähellä museota. Ensimmäisessä sisäänkäynnin kupolissa näkyy Pyhän Hengen kyyhkynen kehäkehän keskellä, joka ulottuu ympäröiviin apostoleihin. Keskuskupolissa näkyy Kristus tähtien ympäröimänä ja alhaalla, Maria kahden kerubin ja apostolien välissä. Cappella di San Giovannissa pohjoisen poikkiristikon yläpuolella on 1100-luvun mosaiikkeja Pyhän Johanneksen elämästä.
Kun seisot San Marcon upean kultaisen edessä retable, on helppo ymmärtää, miksi sitä pidetään Bysantin uskonnollisen taiteen ylevimpien ilmaisujen joukossa. Se on 3,45 metriä pitkä ja 1,4 metriä korkea, ja se on yksi hienoimmista alttaritauluista koko Euroopassa. Vanhimmat osat ovat pyöreät kulta- ja emalilevyt reunassa.
Taide on sekoitus venetsialaisten ja Konstantinopolin käsityöläisten töitä, ja siinä yhdistyvät monimutkaiset kultatyöt emaloituihin medaljongiin, jotka kuvaavat Kristuksen elämää. Pyhän Markuksen elämä ja muut raamatulliset teemat. Työ jatkui viiden vuosisadan ajan, kun uusia elementtejä lisättiin.
Alempi osa on vuodelta 1102-1118, samoin kuin emalit, joissa on tarinoita Pyhästä Markuksesta. Yläosassa kuvatun kuuden bysanttilaisen juhlan sarjan sekä keskusarkkienkeli Mikaelin uskotaan tulevan Konstantinopolista vuoden 1204 jälkeen.
Viimeiset lisäykset tapahtuivat vuosien 1343 ja 1345 välillä, jolloin Doge Dandolo syytti kahta venetsialaista kultaseppää. jossa koko alttari kehystetään romaaniseen yläkaaren ja alagoottikaaren muotoon. Silloin lähes 2 000 jalokiviä ja jalokiveä asetettiin paikoilleen. Näitä ovat 300 smaragdin lisäksi rubiinit, granaatit, safiirit, ametistit, topaasit ja 1 300 helmeä.
Uurteinen marmorilattia